Vanha Marieberg

Tilaa nimitettiin 1600‐luvulla Kirkonkylän Kartanoksi ja 1700‐luvun alusta lähtien Lappvikiksi.

Kun Pernajan kihlakunnan kruununvouti Herman Sahlberg sai vuonna 1838 omistukseensa Kirkonkylän kartanon, sille annettiin hänen puolisonsa Maria Amnellin mukaan uusi nimi Marieberg.

Kautta aikain Mariebergin tilalla on ollut tärkeä asema Lapinjärven historiassa ja yksi monista asioista joita tilalla kehitettiin oli puutarhaviljely. Sahlberg laitatti tilalleen laajoja puutarhaviljelyksiä ja hän innostui myös viljelemään harvinaisempia kasveja kasvihuoneissa. Hän olikin tämän alan uranuurtaja ja rahvas seurasi hänen esimerkkiään. Sahlberg kokeili myös kalankasvatusta ja rakennutti ruutanalammikon, jonka osa löytyy vieläkin apteekin viereiseltä tontilta.

Mariebergin puutarhaviljelyksiä kehittivät sittemmin agronomi K.A. Rosenqvist, joka oli aluksi talon vuokraajana ja osti sen sitten vuonna 1876, sekä hänen veljensä professori Georg Gustav Rosenqvist, jonka omistukseen tila siirtyi vuonna 1884.

G.G. Rosenqvistin vanhin poika maanviljelysneuvos Gustav L. Rosenqvist sai 1920‐luvun alussa haltuunsa osan Mariebergin pelloista ja hänen uusi tilansa nimen Uusi Marieberg. Professori Rosenqvistin kuoltua 1931 otti maanviljelys neuvos oman tilansa nimeksi Mariebergin ja kirkkojen vieressä sijaitsevaa kantatilaa alettiin kutsua Vanhaksi Mariebergiksi. Vanhan Mariebergin päärakennus purettiin ja rakennettiin samalla mallilla ja samoilla hirsillä uudelleen 1920. Samassa yhteydessä taloa jatkettiin ja se sai myös toisen kerroksen. Graniittinavetta on vuodelta 1900. Päärakennuksen kaarevia ikkunamuotoja on kopioitu

Lapinjärven muihinkin rakennuksiin ja ne antavan seudulle oman erityisilmeensä.

Professori Georg Gustav Rosenqvist (1855‐1931)

Varapastori Gustav Ulrik Rosenqvistin ja Amalia Wallgrenin poika Georg Gustav vietti lapsuutensa Lapinjärven pappilassa ja hänestä kasvoi yksi vuosisadan vaihteen vaikuttajahahmoista.

Koulunsa hän kävi Loviisassa ja Porvoossa. Hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja toimi siellä yli 30 vuoden ajan mm. etiikan ja dogmatiikan professorina. Hän oli kiinnostunut työskentelystä uskonnollisten ja moraalisten arvojen puolesta sekä niiden sovelluttamisesta yhteiskunnalliseen elämään. Vuonna 1893 hän väitteli tohtoriksi. G.G. Rosenqvist osallistui aktiivisesti kirkolliseen ja poliittiseen lainsäädäntöön ja julkaisi useita arvostettuja teoksia. Hän toimi valtiopäivämiehenä vuodesta 1900 alkaen ja hänet valittiin vielä vuoden 1918 eduskuntaan. Häneen kohdistui huomattavaa arvon antoa yli puoluerajojen ja siksi häntä kutsuttiin joskus ”eduskunnan omatunnoksi”.

Hän isännöi Mariebergin tilaa ja osallistui myös koko elämänsä ajan innokkaasti Lapinjärven kirkolliseen ja kunnalliseen elämään. Hän auttoi ja toimi välittäjänä Lapinjärveläisten ja Helsingin viranomaisten välisissä asioinneissa. Hän rakasti puheiden pitämistä ja esitelmöi usein kyläjuhlissa ja muissa suurissa yhteisissä tilaisuuksissa.

G.G:n vanhin poika Gustav L. Rosenqvist loi uuden suhteen työntekijöihinsä 1940‐luvun lopulla: hän jakoi heille 50% tilan tuottamasta voitosta ja antoi jokaiselle työläisperheelle 5000m2 tonttimaan omaa taloa varten.

G.G:n toinen poika Georg Olof hoiti Turussa käytännöllisen teologian professuuria ja toimi vuosina 1942‐1950 myös Åbo Akademi:n rehtorina. Porvoon hiippakunnan piispana Ole toimi seitsemän vuotta. Hän eli ja toimi isänsä periaatteiden mukaan oikeus ja totuus ovat kaiken muun edellä.